Carmeninae

Vierivä täti ei sammaloidu

Viihdekuorokilpailut

 

Carmeninae innostui Viihdekuoroliiton valtakunnallisista kuorokilpailuista 2000 -luvun alussa. Ensimmäistä kertaa kisoihin lähdettiin Hämeenlinnaan keväällä 2002. Teemana näissä karkeloissa oli elokuva- ja näyttämömusiikki, mikä inspiroi Karmenziitat kaivamaan naftaliinista mm. sellaisen helmen kuin I wanna be loved by you. Marilynin kujerrus kääntyi hullunhauskasti suomeksi: Mä tahtoisin olla sun, jonka korni huumori ja veikeä koreografia purivat nähtävästi tuomaristoon, sillä voittopysti ojennettiin meille! Tuomaristo pani merkille erityisesti koreografian, iloisuuden, naisenergian ja hyvät sovitukset.

Ensimmäisen kisakokemuksen innoittamina päätimme lähteä taistoon uudelleen. Vuonna 2004 kilpailut pidettiin Mikkelissä, missä repertuaariin kuului yksi pakollinen, kaikille yhteinen laulu sekä mm. yhden karmenziitan (Sari Venho) itse tekemä hauska Naurulokki. Kisaajia oli paljon, joten mitalisija kovassa seurassa oli jälleen suuri yllätys. Tällä kertaa sijoituimme kolmanneksi ja meidät kruunattiin kisojen aurinkoisimmaksi kuoroksi.

1-karmensiitat Nina 154Keväällä 2007 oli aika taas kypsä kilpailulle. Jyväskylässä kisattiin kolmesta Ellen-patsaasta, joiden saajat ratkaistiinkin yleisöäänestyksellä. Tuomaristoa ei näissä kisoissa ollut lainkaan. Jaossa olivat ”soivin sakki”, ”ilmeikkäin ilmestys” ja ”persoonallisin porukka” -tittelit ja palkinnot  ja Carmeninae nappasi niistä kaksi viimeksimainittua. ”Soivin sakki” -kisassakin tuli palkintosija. Kova harjoittelu ja omaperäinen, erottuva meininki tuottivat taas tulosta ja toki oli myös kiva nähdä mitä uutta maamme muut viihdekuorot olivat keksineet. Pystit muuten irtosivat lauluilla: Kaiken takana on nainen, Haltin häät ja Leilan onni.

Vuonna 2008 kisat järjestettiin jälleen Hämeenlinnassa. Tällä kertaa järjestäjät olivat päättäneet jakaa kuorot kahteen sarjaan: perinteisiin ja show-kuoroihin. Me ilmoittauduimme reippaasti ensinmainittuun sarjaan ymmärtämättä täysin mitä se tulisi tarkoittamaan. Kaikki koreografia piti unohtaa ja keskittyä vain lauluun, mutta sepäs ei ollutkaan kovin helppoa kaikkien näiden vuosien jälkeen, kun olemme lavalla esittäneet jos jonkinlaista jumppaliikettä. Mun sydämeni tänne jää ja Hän on mun (lökäpöksyni mun…) veivät kuin veivätkin meidät loppukilpailuun kovatasoisesta yhdentoista kuoron karsinnasta. Ja suureksi riemuksemme Jos sanot ja Tahdon olla sulle hellä onnistuivat finaalissa ihan nappiin ja toivat meille kakkostilan todella kovassa seurassa. Niin ja tällä kertaa saimme ”vakuuttavin kuoro” pystin, joka sekin yllätti koko porukan. Olimmehan mukana vähän kuin vieraalla maaperällä, perinnesarjassa.